Miten flamenco syntyi

flamenco_historyFlamenco syntyi 1400-luvulla uskonnollisten vainojen aikaan Espanjassa. Sen tarkasta alkuperästä ei olla varmoja mutta tutkijat uskovat, että se sai alkunsa vuorilla, jonne juutalaiset, mustalaiset ja maurit pakenivat. Nämä kolme kulttuuria yhdessä synnyttivät flamencon ainutlaatuiset tanssilliset ja musiikilliset ominaisuudet. Ensimmäiset kirjalliset maininnat flamencosta ovat 1700-luvulta. Lajin kukoistusaika oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, kun monet merkittävät andalusialaiset esiintyjät muunsivat lajia. Tätä ennen esimerkiksi miesten ja naisten tanssikuviot olivat hyvin samankaltaiset. Tähän aikaan myös useita lahjakkaita kitaristeja nousi julkisuuteen.

Nykyisen flamencotanssin juuret ovat 1900-luvun romanien tanssiperinteissä. Sitä tanssittiin perinteisesti romanihäissä ja muissa juhlallisuuksissa Espanjassa. Tätä muotoa tanssista pidettiin pitkään autenttisimpana flamencon muotona. Se eroaa klassisesta flamencosta erityisesti käsiliikkeiden osalta: kädet kaartuvat käden ja vartalon ympärille sen sijaan, että ne ojennettaisiin ulospäin vartalosta. Tämäntyyppinen flamenco on myös yleensä improvisoitua, eikä siinä ole koreografiaa.

Flamencomusiikin juuret ovat arabialaisessa ja juutalaisessa musiikkiperinteessä. Alunperin flamencoon ei liittynyt soitinsäestystä, vaan se oli laulua, mutta myöhemmin siihen liittyivät flamencokitara, kastanjetit ja erilaiset lyömäsoittimet. Kastanjetit liittyvät oikeastaan andalusialaiseen kansantanssiin. Kitaran osuus flamencossa on kasvanut huimasti 70-luvulta saakka, ja 70-luvun jälkeistä flamencoa kutsutaankin nuevo flamencoksi eli uudeksi flamencoksi. Myös perulainen lyömäsoitin cajón on yleistynyt flamencomusiikissa viime vuosikymmeninä.

1900-luvun alkupuolen jälkeen flamencosta kehittyi viihteellisiä muotoja kuten fandango ja ida y vuelta, jotka oli suunnattu enemmän turisteille. Lisäksi kehitettiin kilpailuja, joiden tarkoituksena oli pyrkiä säilyttämään alkuperäisemmät flamencon laulumuodot, kuten cante jondo. Myös baletti on vaikuttanut flamencoon ja toisinpäin pitkin 1900-lukua. Monet tunnetut tanssijat ovat monta kertaa pelastaneet tanssilajin unohdukselta kiertämällä ulkomailla ja esiintymällä televisiossa.

Modernissa flamencossa ei käytetään vähemmän rekvisiittaa kuin aiemmissa tanssin versioissa. Puvut ovat pelkistetymmät, eikä kastanjettejä, viuhkoja tai huiveja käytetä niin paljoa. Ne liittyvät lähinnä turisteille tehtyyn viihteelliseen versioon flamencosta. Tanssit koreografoidaan ja niissä on usein vaikutteita muista tanssityyleistä ja musiikista, kuten jazzista, rockista tai nykytanssista.

Toisin kuin monessa muussa tanssilajissa, flamencossa nuoruus ei ole etu. Nuorten tanssijoiden ei katsota osaavaan tuoda esille tanssin ”sielua”, joten flamencotanssijat ovat parhaimmillaan yli 30-vuotiaina.